Nimittäin Leimu halusi yöllä pissalle, joten minä olin heti, että sillä on virtsatulehdus. Eli jätimme siis keskiviikon agit väliin, ja kiikutin näytteen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Näyte olikin puhdas samoin viljely, joten turha hälytys tällä kertaa. Sitä on vaan tullut jo nin vainoharhaiseksi, että alkaa kuvitella jo vähän liikaa... Mutta siis poikkeava pissaaminen johtui todennäköisesti naapuruston juoksuisesta nartusta.

Mutta muuten vointiin ei muutoksia. Ruokahalua voisi olla enemmän, mutta on syönyt kaikki tarjotut ruuat. Silloin tällöin ruokailun jälkeen vielä röyhtäilee, mutta se on mielestäni vähentynyt. Nyt siis seuraillaan ja katsotaan helmikuun loppupuolella tilannetta uudestaan, mikäli vointiin ei tule muutoksia. Silloin olisi tarkoitus lopettaa happolääkitys, mikäli on oireeton ja muutenkin katsoa tilannetta eläinlääkärin kanssa.

Leimun vointi on ollut hyvä viime aikoina, muun muassa on syönyt kaikki ruuat ihan innokkaast. :-) Loppuviikosta ei ole enää röyhtäillyt ruokien jälkeen ja mahastakaan ei kuulu äänekästä murinaa. Että tällä hetkellä vaikutta hyvälle. Leimu on saanut myös energiaa takaisin ja on aika virkeä koira lenkeillä. Nyt kun pakkasetkin ovat lauhtuneet, niin menemme keskiviikon agitreeneihin kokeilemaan miltä agi tuntuu kahden kuukauden tauon jälkeen. Veikkaan, että minulla on koira, joka ei pysy hanskassa... ja ääntäkin voi lähteä. Ilmoitan Leimun myös poropaimennuskisoihin, koska kunto on hyvä. Leimu on kuitenkin jo pari viikkoa elellyt ja liikkunut ihan normaalisti, en usko, että poropaimennuskisa on rasite Leimun terveydelle.

Tänä viikonloppuna oli Tiina kera Jaavan ja Myrtin käymässä ja kolmikolla oli hurjan hauskaa yhdessä. Harmi, kun tänään satoi lunta, mutta siitä huolimatta tässä vähän kuvia jäältä. Osan kuvista on ottanut Tiina.

Leimu on nyt saanut vajaan viikon ajan uutta ruokaa (Hillsin i/d tai jotain sinnepäin), mikä on siis tarkoitettu vatsavaivaisille koirille. Uusi ruoka on maistunut Leimulle hyvin ja muutenkin se taitaa käydä Leimulle ihan hyvin. Aluksi Leimun uloste oli vähän löysää, mutta nyt on ollut ihan kiinteää. Leimu ei ole oksentanut yhtään sen maanantain jälkeen, vaikka se ei ole saanut pahoinvointilääkettä. Happosalpaaja on ilmeisesti jonkin verran vaikuttanut sekä sitten antepsin ja ruokavalio. Leimu on myös ihan pirteä. Sillai outoa, että Leimusta ei ole mitenkään voinut päätellä, että se olisi sairas pirteyden perusteella. Se on siis koko ajan ollut pirteä, mikäli on vain syönyt ruokansa. Silloin on tietenkin ollut vaisu, kun ei ole syönyt ruokaa. Mutta tällä hetkellä näyttää siis hyvälle. Toki edelleen Leimun maha on kurissut sekä on röyhtäillyt ruokailun jälkeen. Mutta eläinlääkäri sanoi, että niistä parantumiseen voi mennä tosiaan useita viikkoja, sen takia happosalpaaja kuuri on niin pitkä (helmikuun lopulle asti ainakin aluksi).

Leimun toinen antibioottikuuri loppui maanantaina. Viikonlopulla vähän oli taas syöminen kankeeta, samoin maanantai aamuna, jolloin jätti ruuat syömättä. No en pitänyt sitä mitenkään hälyyttävänä, koska olin vaan, että eipä tämä toinenkaan antibiootti ole toiminut. No kun tulin maanantaina töistä, niin löysin veriset oksennukset eteisen matolta. Äkkiä siinä sitten soittamaan eläinlääkärille (onneksi Tikka oli vielä auki). Sieltä saatin ensiavuksi happosalpaajaa ja oksennuksenestolääkettä, jotta selvitään tiistaille, joksi saatiin eläinlääkärin aika.

Yö meni ihan hyvin, tosin Leimu oksensi uudestaan vielä verta, sillä aikaa kun olin hakemassa sille lääkkeitä. Tiistaina eläinlääkäri oli eri kuin aiemmilla kerroilla, mutta oli tsekannut Leimun taustan. Leimulta otettiin verikoe, jonka tulokset oli normaalit. Hemoglobiinin määrä oli normaali, mikä viittaa siihen, että suolistossa ei ole suurta verenvuotoa ja myöskään kakkanäytteessä ei ollut verta. Leimun vatsa röntgenkuvattiin (onneksi Leimua ei nukutettu, vaan kuva saatiin otettua Leimun ollessa hereillä). Vatsassa näkyi vatsaärsytystä (mahahaava todennäköisesti). Nyt sitten Leimulle lääkkeeksi melkein kahden kuukauden happosalpaaja -kuuri sekä antepsinia lisäksi vatsaa suojaamaan. Primperania (oksennuksenestolääke) tarvittaessa, onneksi Primperanille ei ole ollut tarvetta, sillä Leimu ei ole enää oksentanut. Lisäksi ruokavalio vaihdetaan Hillsin erikoisruokavalioksi (i/d- muistaakseni). Nyt on tärkeää, että saadaan vatsaoireet pois (röyhtäily ruuan jälkeen ja vatsan kurina), koska ne voivat aiheuttaa vatsasyövän. Niin ja siis Leimultahan ei voitu täysin poissulkea vatsasyövän mahdollisuutta, koska se oireilee samantyyppisesti. Nuorella koiralla vatsasyöpä on kuitenkin epätodennäköinen. Ja vaikka Leimulla olisikin vatsasyöpä, hoidettaisiin sitä samalla tavalla, eli oireenmukaisesti. Leimun vatsa tähystetään, mikäli Leimun kunnossa tapahtuu jotain muutoksia.

Tällä hetkellä Leimu on ihan pirteä. Eläinlääkärin mukaan voi käydä ihan normaaleilla lenkeillä, jotta koira ei stressaannu liikkumattomuudesta. Äskenkin piti lenkillä leikkiä sen kanssa kepillä vetoleikkeijä. Nyt kuitenkin unohdetaan kaikki vuoden 2010 tavoitteet ja keskitytään vain Leimun tervehtymiseen. Toki mikäli Leimu on jossain vaiheessa terve ja douppaamaton, niin näyttelyissä voidaan pyörähtää samoin agi -kisoissa. Niin ja harmittavasti Leimulla olisi ollut eläinfysioterapeutti tällä viikolla, mutta jouduin sen perumaan. Pitää tässä nyt odotella ja kuulostella Leimun terveyttä ja sen jälkeen varata sille uusi aika.

Leimun verikokeista siis selvisi, että sillä ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Todennäköisesti tulehdukseen oli vain väärä antibiootti, sillä nyt näyttää sille, että antibiootti tehonnut, koska Leimu on nyt tiistaista alkaen syönyt joka päivä kaikki ruuat, vieläpä ahnehtien. :D Parina ekana päivänä annoin desin enemmän raksuja kuin normaalisti. Antibiootikuuri jatkuu vielä maanantaille asti. Leimu onkin tämän viikonlopun Mikkelissä hoidossa, koska itse suuntaan Vantaalle.

Tänään käytiin aavistus pidemmällä lenkillä kuin pelkkä pissatus ja kakatus. Kamera oli mukana, mulla on ollut kauhea pakkomielle saada lumisista puista kuvia, mutta en oo ollu ulkona kuin pimeän aikaan paitsi tänään.

Perjantaina käytin Leimua eläinläärin kontrollissa, kun vaikuttaa sille, että syöminen ei ole vieläkään kunnossa. Nielua ei pysty katsomaan ilman rauhoittamista, joten siinä sitten mietittiin, että mitä tehdään. No lopulta päätettiin rauhoittaa, ja nielurisat on edelleenkin tulehtuneet. Nyt sitten uusi antibioottikuuri ja lisäksi tuli ohjeenksi syöttää Yrjölän puuroo (pehmeää, että olisi helpompi syödä). No perjantaina ja lauantaina se söi sitä, mutta tänään ei ole syönyt. Ai niin ja lisäksi otettiin kilpirauhasen vajaatoiminnan verikokeet ja eläinlääkäri vielä keskustelee kollegoidensa kanssa Leimusta, nimittäin se oli ihmeissään, kun nielurisat oli edelleen tulehtuneet. Sitä se myöskin ihmetteli, kun Leimu on pirteä (silloin kun on syönyt). Leimun oireet ei varsinaisesti viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, kun siinä yleensä oireet ovat päinvastaiset, mutta katsotaan nyt varmuuden vuoksi se kuitenkin. Mutta toivotaan että tämä antibioottikuuri auttaa, ja että Leimu alkaa syömään hiljalleen normaalisti.

Leimu on syönyt viime aikoina suhteellisen hyvin, mutta edelleen on vähän vastenmielistä, ja tänään aamulla jätti aamuruuan syömättä. Lenkeillä on kuitenkin namit maistuneet paremmin kuin pitkiin aikoihin. Voi olla, että olen itse stressaantunut Leimun syömisestä, niin syömistilanteesta on voinut tulla Leimulle liian painostava. Leimu on kuitenkin sen verran pehmeä ja herkkä koira. Itse pitää yrittää olla mahdollisimman normaali ruokaa antaessa, mutta mutta, sitä miettii, että syö syö... Joka tapauksessa huomenna varaan Leimulle kontrolliajan, jotta lääkäri kurkkaa vielä sinne kurkkuun, että onhan se parantunut.

Tiinan kanssa on tehty sopimus. Mun pitää opettaa Leimulle kontaktit oikeasti ennen kuin voin ottaa toisen koiran. Tiina ei nimittäin tykännyt yhtään ideastani jättää kontaktit opettamatta loppuun asti. No Tiinan tavoitteena onkin sitten opettaa Myrtille nouto. Voisi se opettaa sen noudon Leimullekin samalla. ;) Että tälläistä tällä kertaa.

Ensi vuoden tärkein tavoite on edelleen pysyä terveenä.

Agi: Mulla on suunnitelma. Nyt ollaan siis tauolla tammikuun loppupuolelle asti. Sen jälkeen treenataan pari kuukautta ja huhtikuussa jatketaan kisaamista oli kontaktit millaset tahansa. Musta on ollut tosi tylsää, nyt kun ei olla kisattu, ei ole oikein motivaatiota treenata. Toki agi on koirasta hauskaa ja siksihän siellä käydäänkin. Mutta Leimu on niin eri kisatilanteessa kuin treeneissä. Palon innokkaampi. Olen vähän niin kuin luovuttanut kontaktien suhteen, mutta katsellaan kuin käy.

Poropaimennuskisoissa olisi mukava käydä .

Jälleen muutamassa näyttelyssä voisi yrittää käydä ja metsästää sitä viimeistä sertiä.

Tokoilussa ei tavoitteita. Leimu osaa yhden liikkeen ja se voitaisiin mennä kisoissa tekemään, eli avoimen kaukot. Mä oon ehkä aika huono opettaa tokoliikkeitä Leimulle. Esim. Leimu ei vieläkään osaa paikallaoloa eikä luoksetuloa...

Kävin vähän kurkkaamassa, mitä olinkaan laittanut tavoitteeksi tälle vuodelle. Tärkein tavoite oli, että Leimu pysyy terveenä, no se on täyttynyt melko hyvin. Leimulla oli se vatsatauti syys- tai lokakuussa ja nyt sitten tämä nielutulehdus. Mutta periaatteessa aika terveenä on ollut. Kävimme poropaimennuskisoissa, joissa Leimu sijoittui hienosti kolmanneksi. Muutamassa näyttelyssä käytiin ja saatiin yksi serti. Kesän aikana tein peräti kaksi verijälkeä, eli se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tokoiltu on omaksi iloksi. Agi. Kontakteja ei saatu kuntoon. Muutama kisa käytiin, mutta niissä ei tuloksia. Toisaalta kontaktit on todella vaikea opettaa uusiksi, varsinkin kun Leimun kanssa tehtiin yli vuosi niitä väärällä tavalla.

Eilen Leimu sai vikan tabletin antibioottikuurista. Lauantaina ja sunnuntaina söi molemmat ruuat, mutta muuten ei oo syöny ku toisen tai ei kumpaakaan. Eilen aamulla ei syöny, illalla söi ja nyt aamulla söi. Periaatteessa vaikuttaisi siltä, että antibiootti olisi tehonnut nielutulehdukseen, mutta jotenkin toi syöminen ei vielä ole ihan normaalia. Mutta ehkä tässä nyt seurailen, miten syö, että pitääkö vielä sitä viedä eläinlääkärille.

Joulu vietettiin Mikkelissä, ja siellä Leimulla oli kivaa koira seuraa: Jaava ja Myrtti. Lisäksi Tiina otti Leimun mukaan lenkille Tarun luokse, niin Leimu sai lenkkeillä myös Minkan, Amin ja Hupin kanssa.

Olin vähän miettinyt Leimun viemistä Kuopion näyttelyyn tammikuun lopulla, mutta en nyt taidakaan sitä sinne ilmoittaa, jos vielä joutuu jotain lääkkeitä sille syöttämään. Tästä antibioottikuuristahan doping -karenssi ehtii umpeutua, mutta. Ja toisaalta Leimu on taas liian laihassa kunnossa, joten ehkä kantsii ootella, ja vie näyttelyihin sitten myöhemmin.