On ollut todella raskas viikko. Leimua on niin kova ikävä. On niin tyhjää tulla kotiin, jossa ei ole enää maailman iloisin koira vastassa. Kiitos kaikille tuesta. Tähän loppui eräs aikakausi. Olin jo pidempään suunnitellut vaihtavani blogin vuodatuksesa blogspottiin, joten nyt tuntuu luonnolliseslta vaihtaa blogia. Tämä oli Leimun blogi. Tontun seikkailuja voi lukea jatkossa täältä.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän,
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä, jota minulle osoitat,

vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi näinä vuosina
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.

-tuntematon-

Vaikka runo ei aivan täydellisesti kuvaa Leimun tarinaa, kuvaa se sitä kuitenkin hyvin. Leimusta ei tullut vanhaa, vain 5-vuotiaana joutui Leimu lähtemään täältä pois. Leimu ei myöskään säästynyt kivulta,säryltä tai pahalta ololta, vaan sitäkin hänen elämässään oli aivan liikaa näinä viime vuosina. Viime viikolla keskiviikkona tein raskaan päätöksen, Leimu oli alkuviikon erittäin kipeä, vaikka vasta oli kipulääke annettu (kipulääkkeen teho kestää kuukauden), joten päätös oli tehtävä. Leimu sai loppuviikon kulkea neljän kuukauden hihnassa olon jälkeen vapaana. Leimu nautti, kun sai mennä yhdessä Tontun kanssa. Sunnuntaina käytiin pellolla myyrästämässä sekä oltiin paljon ulkona, sillä Leimu rakasti ulkona olemista. Leimu (ja Tonttu) sai loppuviikolla joka päivä kaikkea hyvää sian korvista lähtien. Eilen kun lähdön aika tuli, halusin kävellä kahdestaan Leimun kanssa eläinlääkäriasemalla. Leimu luuli, että lähdetaan agitreeneihin, kun Tonttu jäi kotiin ja lihapullat oli mukana. Leimu oli niin iloinen koko matkan, ja sitten me mennääkin eläinlääkäriasemalle. Leimu sai lähteä lihapullan maku suussa, minun silitellessä hänet ikiuneen. Koti on tyhjä ja autio, kun maailman iloisin irvistäjä on poissa.

Muutamia kuvia Leimun viime päivistä.

Sekä vähän vanhempia matkan varrelta.

Pentukurssi meni hyvin. Kouluttaja sanoi, että onpa kaikki treenanneet paljon kotona. En viittinyt tunnustaa, että me ei olla tehty mitään. Tonttu meni tosi hyvin ilman käsiapuja maahan, istui pitkään paikoillaan, vaikka heiluttelin käsiä ja jalkoja, hyvin pysyi kontaktissa. Seisomista peruutuksen kautta, tätä pitää vielä treenata, jotta pääsee kääntää etuperin kävelyksi. Sivulla olosta pitää tehdä mukava, Tonttua ahdistaa se. Se on myös mielenkiintoista, kun Tonttu on kuitenkin aika sylikoira.

Pitäisi kirjoittaa heti treenien jälkeen mitä tehtiin, näin vajaan viikon kuluttua ei enää muista. Mutta kotitehtäväksi tuli treenata paikallaoloihin kestoa (seisomiseen, sivulla oloon ja istumiseen) sekä muistutella mieliin maahanmenoa. Näitä myös treenailtiin treeneissä.

Tontun ohituksen sujuu välillä ookoo, eli vain muutama haukahdus ja sitten välillä ei suju lainkaan, eli ihan hirveä metakka. Mutta ehkä se siitä pikku hiljaa lähtee sujumaan.

Leimu on vielä menossa mukana. Viikonloppuna olin talkoilemassa LAU:n jäjestämissä piirinmestaruuskisoissa, ja voi vitsi, että oli rankkaa. Olin siis talkoilemassa tavallaan ratoja, joihin Leimu olisi osallistunut ollessaan terve. Koko ajan mietti, miten ois Leimua ohjannut, ja varsinkin eka rata olisi ollut Leimun niin mentävissä, vain muutama ansa ja paljon suoraa pätkää. Hyppyrata olisi ollut vaikeampi, ja en varmaan olisi osannut päättää miten alkupuolen "melko" hankalan hyppykuvion olisin ohjannut. Uskoisin, että Leimun leikkaus onnistuu, jos se leikattaisiin, ja että selän puolesta terveitä vuosia olisi jäjellä 5-7, mutta suurin mutta on se, että oikeasti onko järjekevää lähteä isoon prosessiin kroonisesti sairaan koiran kanssa? Vaikka tällä hetkellä on hyvä jakso menossa, mutta eipä siitä kauan ole kuin oli veriripulit yms. Kuitenkin takana on kaksi vuotta lähes yhtämittaista sairastelua, lukuunottamatta paria muutaman kuukauden mittaista hyvää jaksoa, niin ei koirallakaan ole hyvä olo ollut.

Tontun agi tiistaina

Tontun kanssa käytiin kahdestaan tiistaiaamuna treenailemassa agia. Tällä kertaa palkkasin pääasiassa lelulla, hyvin leikki. Tehtiin puomin alastuloa namilautasella ja siivekkeitä. En enää muista muuta kuin, että meni ihan hyvin.

Tontun tokon pentukurssi keskiviikkona

Tokossa tehtiin seisomista peruutuksesta, sivulle menoa. Tonttu oli aivan mahtava tässä. Sivulle tuloa ollaan tehty jo ennestään, mutta nyt tuolla neuvottiin siten, että tekee omasta sormesta namikepin, ja sillä kuljettaa koiran oikeaan paikkaan. Kyllä Tonttu alkoi hyvin hiffata. SItten se tökkää mun sormea erittäin iloisesti ja hypähtää. Se on aivan paras. Mä ajattelin, että se saakin siinä hypätä, vaikka joskus kisaisikin tokoa... Lopuksi Tonttu sai leikkiä toisen pennun kanssa, meitä oli siis vain kaksi, Näillä kahdella osui leikit hyvin yhteen.

Agia Lahden korkeavireen hallilla

Menin koirien kanssa viikonlopuksi siskon luokse, jossa ekana lauantaina oli ohjelmassa lenkkeilyä. Lenkkeiltiin ehkä noin kahden sadan metrin matka, kunnes muistikortti oli jo täynnä kuvia.

Sen jälkeen lähdettiin tunniksi treenaamaan agia. Nyt pystyin Tontun kanssa ottamaan putkia, kun oli apuri. Tonttu menikin vallan mainiosti putkiin, ei ollut ongelmia, kuten silloin kun tehtiin ekan kerran niitä. Sitten tehtiin vielä puomin alastuloa. Sekä hyppytekniikkatreenin suora hyppysarja (viisi hyppyä, olivat siis pelkät "muovit" maassa, väli kuusi kengänmittaa). Tontulla ei pysynyt rytmi, mutta ihmekös tuo kun tehtiin ekan kerran. Tein Tontun kanssa pääasiassa lelupalkalla. Ja kuten oheisilta videoilta näkyy, niin en osaa yhtään leikkiä sen kanssa. En enää ihmettele, miksi ei Leimukaan leiki sen paremmin mun kanssa. Olen siis yrittänyt olla passiivinen, jotta minä en ole se joka leikkii, mutta ehkä sitä VOISI hieman enemmän olla mukana leikissä...

agi1 ja agi2

Sunnuntain Porvoon näyttely

Sunnuntaina kävimme Tontun kanssa pentuluokassa kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina lapinporokoirilla oli Jukka Kuusisto (Kennel Lecibsin), joka siis kasvattaa myös lapinporokoiria. Tämä olikin yksi syy, miksi Tontun ilmoitin tänne. Tonttu esiintyi oikein kivasti, juokseminenkin onnistui eikä hampaiden katsomisessa ollut mitään ongelmia, vaikka niitä ollaan todella vähän katsottu. Tontun tulos oli PEK1.

Hieman lyhytrunkoinen, aavistuksen kevyt luustoinen pentu. Hyväilmeinen pää, jossa aavistuksen pitkä kuono-osa. Vahva selkä. Hieman lyhyt ja luisu lantio. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Hyvälaatuinen karvapeite. HIeman korkea häntä.

Leimun kontrolli Kouvolassa maanantaina

Leimulla oli siis eilen kontrolli, ja edelleen aristaa lumbosakraaliväliä. Leikkausta suositellaan. Mä en enää tiedä, mitä teen. Luulin siis, että olin jo päättänyt. Vähän olen jo taas kallistumassa leikkauksen puolelle. Kyselin kyllä paljon, ja kyseenalaistin, mutta hyvät perustelut lääkärillä oli. No mutta vielä vähän aikaa haluan miettiä.

Eli viime viikon torstaina oli Leimulla jo kolme kuukautta sitten varattu fysioterapeutin hieronta. Leimu oli kaikkialta ihan jumissa, ei ole koskaan piipannut hieronnassa niin paljoa kuin nyt. Selkä on siis kipeä, jolloin kävelee eri tavalla ja jumiuttaa lihakset. Hieronnan jälkeen Leimu oli ihan mielettömän pirteä. Mun piti pitää sitä hihnassa lenkeillä, koska se olisi varmasti revitellyt ihan hirveästi, ja tullut vielä kipeämmäksi. Fysioterapeutti otti viikon päähän Leimulle uuden hieronnan ylityöajallensa. Tosi mukava juttu. Eli toisessa hieronnassa Leimu ei ollut läheskään niin kipeä, minä jo luulin että olisi parantunut. Mutta ei, kun päästiin selän kipeälle alueelle, niin onhan se kipeä. Samalla hieroja huomasi, että Leimun alaselkä on ihan lämmin, joten nyt vielä kokeillaan kylmähoitoa 20 minuuttia kolme kertaa päivässä. Sekä tiettyjä selän venytyksiä. Näitä olemme nyt tässä tehneet ja se ero kylmähoidolla on saatu, että Leimu rentouttaa takajalat, kun selkä suoristetaan suoraksi. Nämä ovat siis sellaisia liikkeitä, jotka fysioterapeutti neuvoi minulle ja joita ei voi tehdä väärin.

Nyt sitten Leimun osalta jatketaan kylmähoitoa kahdesta neljään päivään ja viikon päästä maanantaina on sitten jälleen kontrolli Kouvolassa. Jos nämä eivät ole auttaneet, niin sitten ainakin tiedän, että kaikki on yritetty. Olen melko vahvasti päättänyt, että Leimua ei leikata. Jotenkin leikkaus tuntuu niin suurelle prosessille koiralle, ja voi olla tilanne on sama leikkauksen jälkeen. Eli jos Leimu on vielä kipeä, niin sitten se on päästettävä pois. Tässä olen koko viime kuukauden fiilistellyt Leimun kanssa sekä luonnollisesti itkenyt paljon. Ja miten Leimun vatsa kestäisi leikkauksen myötä tulevista suurista lääkitykistäkään?

Tontun kanssa päästiin pentukurssin jatkokurssille. Tekee todella hyvää Tontulle. Täytyy myöntää, että Tontun kanssa tekeminen on jäänyt hieman taka-alalle, joten pentukurssin myötä tulee tehtyä Tontun kanssa juttuja. Tykkään pentukurssista, kun siellä käytetään naksua, jota en oikein osaa käyttää. Jatkokurssilla harjoittelimme kontaktia, siihen on tavoitteena saada lisää kestoa. Kättä harjoiteltiin myös ja luopumista. Peruuttamista ja peruuttamisen avulla seiso / seis käskyä. Se tuntuikin aika luonnolliselta harjoitella peruuttamisen kautta, jolloin ei tule hipsimistä.

Tontun kanssa käytiin aksaamassa myöskin. Lähinnä leikittiin, tehtiin puomin alastuloa ja hyppyä. Nyt oli kaksi suoraa hyppyä ja sen päässä namilautanen, vauhdilla meni. Tontun hypyt ovat siis pelkät siivekkeet, sillä ei edes ole rimoja maassa. Tonttu on aika vauhdikas. Nyt pitää vaan saada vauhti säilymään.

Tässä vielä koirista viime viikonlopulta kuvia.

Ja pakollinen maisema mökin rannasta :)

Viime viikonloppuna Leimu ja Tonttu olivat Mikkelissä hoidossa, seurana olivat Jaava, Myrtti ja Mette. Metellä ja Tontulla oli ollut kova vauhti lähes koko viikonlopun... Sunnuntaina käytiin Tontun ja Meten kanssa lenkkeilemässä Minkan ja Hupin kanssa. Tonttua alkuun jännittää vieraat koirat, mutta hyvin on toistaiseksi tullut kaikkien tapaamiensa koirien kanssa toimeen.

Keskiviikkona pyörähdimme Tontun kanssa Match show:ssa, Tonttu sai punaisen nauhan, mutta loppukehässä ei sijoittunut. Hyvin antoi tuomarin käsitellä. En muista, milloin viimeksi Tontun hampaat olisi katsottu, ne se antoi katsoa, mutta niitä pitää nyt jatkossa muistaa katsoa useammin. Ja tietysti seisomista voisi harjoitella, samoin kehässä juoksemista. Leimu käväisi myös vähän kävelemässä alueella, ja olipa ihanaaa kävellä fiksun aikuisen kanssa hihna löysällä... Tosin alkusähellyksen jälkeen, myös Tonttu käyttäytyi hyvin. Tonttu sai hyvää sosiaalistamista muun muassa tutustumalla leonbergiin ja pariin muuhun koiraan.

Torstaina oli vuorossa Leimun kontrolli Kouvolassa. Leimu on kipeä, ei siitä pääse mihinkään. Karusti sanottuna vaihtoehtoina on siis leikkaus tai lopetus. Ei kipeää koiraa voi pitää. Kuukauden päästä on seuraava kontrolli, jos en saa sitä ennen päätettyä. mitä tehdään. Tällä hetkellä olen leikkauksen kannalla, mutta toki olen miettinyt vakavasti myös toista vaihtoehtoa. Toisaalta, jos leikkauksesta ei ole apua, niin sitten ainakin tietää yrittäneensä. Toisaalta leikkauksella on saatu hyviä tuloksia aikaan. Vaikeaa.

Tänään käytiin koirapuistoilemassa hoffi Demin kanssa. Tai siis lähinnä Tonttu ja Demi puistoili. Välillä käytiin rannassa uittamassa ja juottamassa koiria. Tontulla oli hauskaa, ja se ei meinannut lainkaan väsähtää...

Tänään käytiin Tontun kanssa tutustumassa agihalliin ja agiin. :) Ensin leikitin Tonttua, ja hyvin leikki hallissa sisällä, vaikka olikin kaikkia kivoja hajuja. Sen jälkeen otin namilautasella siivekkeiden läpi. Eli siis tavallaan lähetin hypylle, eteen käskyllä. (Leimulle en ole eteen-käskyä opettanut, mutta Tontulle ajattelin opettaa.) Mun pitää tsempata paikallaoloharjoittelun kanssa kotona, eihän se voi hallissakaan olla paikalla, jos ei osaa kotonakaan. :) Sen jälkeen pentupuomilla muutamat alastulot. Nyt on metodina namilautanen ja naksu. Ja tavoitteena namilautanen häivyttää nopeasti pois. Lopuksi vielä vähän leikkiä, oli vaan toinen aika pätevä. Tontun kanssa treenatessa pitäisi olla apuri, sillä en uskaltanut ottaa putkia ollenkaan, kun se ei niihin mene vielä ilman avustajaa.

Treenien jälkeen käytiin ostamassa Tontulle uudet valjaat ja leveämpi kaulapanta. Nythän Tontulle ei oikein ole ollut kaulapantaa ja valjaat ovat jääneet pieneksi. Mutta nyt on uudet valjaat, joista Tonttu ei pahemmin tykkää. No pikku hiljaa tottuu niihin.

Leimu on, ja toivon mukaan lähtisi menemään parempaan suuntaan. Se on vaan niin huippu tyyppi.

Leimun eilinen kontrolli Kouvolassa ei mennyt hyvin. Ei tosin ollutkaan yllätys, kun Leimu on töpöttänyt enemmän kuin aiemmin. Eli selkä on kipeä. Kesti ei pystynyt edes kunnolla tunnustelemaan, kun se oli kipeä, kipulääkityksestä huolimatta. Oikeesti ei ole reilua. Juuri kun vatsa ja suoli on kunnossa, niin tuli uusi vaikea vaiva. Kesti sanoi, että syynä voi olla, että se väli on niin ahdas, ja siksi kipeä. Nyt sitten puhuttiinkin jo leikkauksesta. Kahden viikon päästä on kontrolli ja pitäisi tietää mitä tehdä. No paljon vaikeita valintoja, ja tässä onkin nyt sitte mietitty. Vähän samantyyppisellä diagnoosilla suunnilleen Leimun ikäinen porokoira oli lopetettu. En tiedä, olenko jotenkin outo, mutta mulle ei ole tullut mieleenkään laittaa Leimua monttuun, ainakaan toistaiseksi. Voi olla, että Leimu menee porukoilleni hoitoon joksikin aikaa, siellä ei olisi Tonttu härkkimässä (ovat nytkin eri tiloissa yöt ja yksinoloajat, jotta eivät pääse leikkimään, leikki on kaikista huonointa Leimun selälle tällä hetkellä). Mutta kun Leimu tarttieisi lyhyemmät lenkit ja useammin ja Tonttu tartteisi taas erilaiset lenkit. Leimua ei voi jättää yksin, jos lähtee Tontun kanssa lenkille, sillä silloin se haukkuu komennushaukkuaan koko ajan, koska haluaa niin kovin mukaan. Eli lenkeillä on ollut molemmat koirat, ja se on vähän hankalaa. Mutta ei tässä nyt mitään ratkaisuja tehdä ainakaan pariin viikkoon, ennen seuraavaa kontrollia. Mutta toisaalta ei Leimua voi kipeänäkään pitää.

Molemmat saivat ajaa tänään verijärjet. Jäljet olivat noin 22 tuntia vanhoja. Ensin Tontulle noin 20 metriä pitkä suora jälki. Olin tehnyt tämän jäljen viimeisenä, joten sienessä oli verta kaikkein eniten. Tonttu ajoi hyvin keskittyneesti jälkeä, kunnes huomasi mörön kesken jälken (sellainen lavakasa noin 20 metrin päässä). Hyvin sain kuitenkin Tontun vielä keskittymään loppujälkeen, joten päästiin kaadolle asti. Sen jälkeen käytiin sitten tsekkaamassa mörkö, ja ei se nyt sitte kuitenkaan ollut niin paha... Leimulle oli ehkä 150 metriä suoraa ja sen jälkeen kulma, jonka jälkeen noin 20 metriä. Leimu ajoi ihan hyvin, mutta oli jotenkin ihan kuutamolla, eli meni tosi paljon sivusta. Tosin oli aika tuulinen paikka, eli jälki on voinut siirtyä jonkin verran. Kulman meinasi oikaista. Mutta muuten todella iloista menoa. Tontulle oli vielä toinen jälki, noin 20 metriä suoraa ja sen jälkeen kulma ja noin vajaa kymmenen metriä kulman jälkeen. Muuten meni hyvin, mutta Tonttu otti ehkä puolessa välissä ilmavainun loppupalkasta. Päästiin kuitenkin lopulta jälkeä pitkin loppupalkalle. Nämä kaksi kyllä jäljestää ihan eri tavalla. Leimu menee koko ajan häntä (ja peppu) heiluen eteenpäin, sillein hauskasti tohottaen. Kun taas Tonttu laskee hännän ihan alas, ja erittäin keskittyneesti ajaa jälkeä, häntä ei todellakaan liku kesken jäljestyksen. Mun oli pakko tehdä Leimullekin jälki, koska nyt on alkanut vaikuttaa se, että ei oikein ole ollut pariin kuukauteen kunnollista aktiviteettia.