maanantai, 3. lokakuu 2011

Leimua on niin ikävä

On ollut todella raskas viikko. Leimua on niin kova ikävä. On niin tyhjää tulla kotiin, jossa ei ole enää maailman iloisin koira vastassa. Kiitos kaikille tuesta. Tähän loppui eräs aikakausi. Olin jo pidempään suunnitellut vaihtavani blogin vuodatuksesa blogspottiin, joten nyt tuntuu luonnolliseslta vaihtaa blogia. Tämä oli Leimun blogi. Tontun seikkailuja voi lukea jatkossa täältä.

tiistai, 27. syyskuu 2011

R.I.P. Leimu 25.8.2006-26.9.2011

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän,
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.


Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.


Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä, jota minulle osoitat,

vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi näinä vuosina
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.

-tuntematon-

Vaikka runo ei aivan täydellisesti kuvaa Leimun tarinaa, kuvaa se sitä kuitenkin hyvin. Leimusta ei tullut vanhaa, vain 5-vuotiaana joutui Leimu lähtemään täältä pois. Leimu ei myöskään säästynyt kivulta,säryltä tai pahalta ololta, vaan sitäkin hänen elämässään oli aivan liikaa näinä viime vuosina. Viime viikolla keskiviikkona tein raskaan päätöksen, Leimu oli alkuviikon erittäin kipeä, vaikka vasta oli kipulääke annettu (kipulääkkeen teho kestää kuukauden), joten päätös oli tehtävä. Leimu sai loppuviikon kulkea neljän kuukauden hihnassa olon jälkeen vapaana. Leimu nautti, kun sai mennä yhdessä Tontun kanssa. Sunnuntaina käytiin pellolla myyrästämässä sekä oltiin paljon ulkona, sillä Leimu rakasti ulkona olemista. Leimu (ja Tonttu) sai loppuviikolla joka päivä kaikkea hyvää sian korvista lähtien. Eilen kun lähdön aika tuli, halusin kävellä kahdestaan Leimun kanssa eläinlääkäriasemalla. Leimu luuli, että lähdetaan agitreeneihin, kun Tonttu jäi kotiin ja lihapullat oli mukana. Leimu oli niin iloinen koko matkan, ja sitten me mennääkin eläinlääkäriasemalle. Leimu sai lähteä lihapullan maku suussa, minun silitellessä hänet ikiuneen. Koti on tyhjä ja autio, kun maailman iloisin irvistäjä on poissa.

Muutamia kuvia Leimun viime päivistä.

Sekä vähän vanhempia matkan varrelta.

 

perjantai, 23. syyskuu 2011

Tompan tokot

Pentukurssi meni hyvin. Kouluttaja sanoi, että onpa kaikki treenanneet paljon kotona. En viittinyt tunnustaa, että me ei olla tehty mitään. Tonttu meni tosi hyvin ilman käsiapuja maahan, istui pitkään paikoillaan, vaikka heiluttelin käsiä ja jalkoja, hyvin pysyi kontaktissa. Seisomista peruutuksen kautta, tätä pitää vielä treenata, jotta pääsee kääntää etuperin kävelyksi. Sivulla olosta pitää tehdä mukava, Tonttua ahdistaa se. Se on myös mielenkiintoista, kun Tonttu on kuitenkin aika sylikoira.

maanantai, 19. syyskuu 2011

Tompan tokot

Pitäisi kirjoittaa heti treenien jälkeen mitä tehtiin, näin vajaan viikon kuluttua ei enää muista. Mutta kotitehtäväksi tuli treenata paikallaoloihin kestoa (seisomiseen, sivulla oloon ja istumiseen) sekä muistutella mieliin maahanmenoa. Näitä myös treenailtiin treeneissä.

Tontun ohituksen sujuu välillä ookoo, eli vain muutama haukahdus ja sitten välillä ei suju lainkaan, eli ihan hirveä metakka. Mutta ehkä se siitä pikku hiljaa lähtee sujumaan.

Leimu on vielä menossa mukana. Viikonloppuna olin talkoilemassa LAU:n jäjestämissä piirinmestaruuskisoissa, ja voi vitsi, että oli rankkaa. Olin siis talkoilemassa tavallaan ratoja, joihin Leimu olisi osallistunut ollessaan terve. Koko ajan mietti, miten ois Leimua ohjannut, ja varsinkin eka rata olisi ollut Leimun niin mentävissä, vain muutama ansa ja paljon suoraa pätkää. Hyppyrata olisi ollut vaikeampi, ja en varmaan olisi osannut päättää miten alkupuolen "melko" hankalan hyppykuvion olisin ohjannut. Uskoisin, että Leimun leikkaus onnistuu, jos se leikattaisiin, ja että selän puolesta terveitä vuosia olisi jäjellä 5-7, mutta suurin mutta on se, että oikeasti onko järjekevää lähteä isoon prosessiin kroonisesti sairaan koiran kanssa? Vaikka tällä hetkellä on hyvä jakso menossa, mutta eipä siitä kauan ole kuin oli veriripulit yms. Kuitenkin takana on kaksi vuotta lähes yhtämittaista sairastelua, lukuunottamatta paria muutaman kuukauden mittaista hyvää jaksoa, niin ei koirallakaan ole hyvä olo ollut.

tiistai, 13. syyskuu 2011

Viikon kuulumiset

Tontun agi tiistaina

Tontun kanssa käytiin kahdestaan tiistaiaamuna treenailemassa agia. Tällä kertaa palkkasin pääasiassa lelulla, hyvin leikki. Tehtiin puomin alastuloa namilautasella ja siivekkeitä. En enää muista muuta kuin, että meni ihan hyvin.

Tontun tokon pentukurssi keskiviikkona

Tokossa tehtiin seisomista peruutuksesta, sivulle menoa. Tonttu oli aivan mahtava tässä. Sivulle tuloa ollaan tehty jo ennestään, mutta nyt tuolla neuvottiin siten, että tekee omasta sormesta namikepin, ja sillä kuljettaa koiran oikeaan paikkaan. Kyllä Tonttu alkoi hyvin hiffata. SItten se tökkää mun sormea erittäin iloisesti ja hypähtää. Se on aivan paras. Mä ajattelin, että se saakin siinä hypätä, vaikka joskus kisaisikin tokoa... Lopuksi Tonttu sai leikkiä toisen pennun kanssa, meitä oli siis vain kaksi, Näillä kahdella osui leikit hyvin yhteen.

Agia Lahden korkeavireen hallilla

Menin koirien kanssa viikonlopuksi siskon luokse, jossa ekana lauantaina oli ohjelmassa lenkkeilyä. Lenkkeiltiin ehkä noin kahden sadan metrin matka, kunnes muistikortti oli jo täynnä kuvia.

Sen jälkeen lähdettiin tunniksi treenaamaan agia. Nyt pystyin Tontun kanssa ottamaan putkia, kun oli apuri. Tonttu menikin vallan mainiosti putkiin, ei ollut ongelmia, kuten silloin kun tehtiin ekan kerran niitä. Sitten tehtiin vielä puomin alastuloa. Sekä hyppytekniikkatreenin suora hyppysarja (viisi hyppyä, olivat siis pelkät "muovit" maassa, väli kuusi kengänmittaa). Tontulla ei pysynyt rytmi, mutta ihmekös tuo kun tehtiin ekan kerran. Tein Tontun kanssa pääasiassa lelupalkalla. Ja kuten oheisilta videoilta näkyy, niin en osaa yhtään leikkiä sen kanssa. En enää ihmettele, miksi ei Leimukaan leiki sen paremmin mun kanssa. Olen siis yrittänyt olla passiivinen, jotta minä en ole se joka leikkii, mutta ehkä sitä VOISI hieman enemmän olla mukana leikissä...

agi1 ja agi2

Sunnuntain Porvoon näyttely

Sunnuntaina kävimme Tontun kanssa pentuluokassa kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina lapinporokoirilla oli Jukka Kuusisto (Kennel Lecibsin), joka siis kasvattaa myös lapinporokoiria. Tämä olikin yksi syy, miksi Tontun ilmoitin tänne. Tonttu esiintyi oikein kivasti, juokseminenkin onnistui eikä hampaiden katsomisessa ollut mitään ongelmia, vaikka niitä ollaan todella vähän katsottu. Tontun tulos oli PEK1.

Hieman lyhytrunkoinen, aavistuksen kevyt luustoinen pentu. Hyväilmeinen pää, jossa aavistuksen pitkä kuono-osa. Vahva selkä. Hieman lyhyt ja luisu lantio. Hyvin kulmautuneet takaraajat. Hyvälaatuinen karvapeite. HIeman korkea häntä.

Leimun kontrolli Kouvolassa maanantaina

Leimulla oli siis eilen kontrolli, ja edelleen aristaa lumbosakraaliväliä. Leikkausta suositellaan. Mä en enää tiedä, mitä teen. Luulin siis, että olin jo päättänyt. Vähän olen jo taas kallistumassa leikkauksen puolelle. Kyselin kyllä paljon, ja kyseenalaistin, mutta hyvät perustelut lääkärillä oli. No mutta vielä vähän aikaa haluan miettiä.