Kerrankin jäi todella hyvä mieli agilitytreeneistä. Leimu oli oikein huippu! Sanotaan ekana ongelma, eli ongelmana on paikallaolo, Leimu meinaa varastaa esteelle ilman lupaa... Eli ei malttaisi istua hyppyesteen takana odottamassa hyppy-käskyä... No mutta pitää vaan paikallaoloa harjoitella lisää kotona. Mutta hypyt ovat edelleen medi-korkeudella, vaikka Leimu on maxi-koira. Ohjaajakin sanoi, että tee vaikka vuosi medi-korkeudella, että saat Leimusta varman hyppääjän. Ohjaaja kehui myös Leimu vauhtia, ja se oli kyllä positiivista. Sen mielestä Leimu on nopea lapinporokoiraksi! Tehtiin siis lyhyitä noin viiden esteen radanpätkiä, joilla harjoiteltiin erilaisia käännöksiä ja ohjaustekniikoita. Ohjaajan mielestä Leimun vahvuus on myös se, että se tulee hyvin ohjaajan mukana. Toisaalta se on hyvin herkkä ohjaajalle, eli jos vähänkin näytät jotain estettä, niin sinne se kyllä menee, eli mun pitää olla tarkkana oman liikekielen kanssa. Leimu jopa haukkui hyppyjen välissä, pitää yrittää pitää vauhti niin kovana, ettei se ehdi haukkua. Haukkuminen nimittäin hiljentää koiran vauhtia. Leimu meni vauhdilla myös puomin, hyvä että ohjaaja ehti mukana. Tänään ei tehty lainkaan rengasta eikä keppejä.