Ensinnäkin iloiset uutiset. Leimu mahtui mukaan poropaimennuskilpailuun, joten maaliskuun ekana viikonloppuna olemme kisailemassa poropaimennuksessa Pellossa. Tiinan Myrtti mahtui testiin mukaan, harmittavasti Jaava ei mahtunut tälläkään kertaa kisaan mukaan.

Leimua olen jumpannut fysioterapeutin ohjeiden mukaan, ja Leimu ryömii jo ihan hyvin. Siinä on mulla sellanen oma tekniikka, jolla sain sen ryömimään. Tänään mentiin jäälle tekemään umpihankikävelyä, ja se ei onnistunut. Nimittäin ainut jota hanki upotti, olin minä. Eli harmittavasti hanki kantaa Leimun tällä hetkellä. No mutta onhan niitä muita juttuja, joita voi tehdä.

Leimu oli viisi päivää hoidossa Mikkelissä vanhemmilla, kun mulla oli työmatka ja sitten viikonloppu täynnä tuomaroitavia kisoja. Hyvin Leimu oli siellä ollut ja sai leikkiä mielin määrin Lilon kanssa. Kotona oli käynyt juoksuinen narttu, ennen kuin Leimu meni sinne, niin Leimu oli koko illan ulkona haistellut nartun hajuja ja koko yön sitten sisällä lauleskellut serenadeja... Leimu oli ollut siis paljon ulkona pihassa ja normaalisti siitä pihan lävitse ei kukaan ulkopuolinen lenkkeile. No nyt Leimu oli ollut yksin ulkona ja äiti katellut sisältä, että miksi Leimu jähmettyy. No pihan lävitse oli kulkenut nainen koiran kanssa. Nainen sai kiskoa koiraa perässään, kun ei meinannut millään kävellä, mutta mitä tekee Leimu? On pihassa paikoillaan ja ei mene koiran luokse. Välissä ei siis ole mitään aitaa, ei mitään. Leimu oli vain ollut paikallaan ja lopulta kun nainen oli mennyt, niin vasta sitten Leimu oli käynyt haistelemassa hajuja. Leimu on sitten välillä ihan pro.