Perjantaina hyppäsin Leimun kanssa Tiinan, Jaavan ja Myrtin kyytiin kohti Kiteetä lappalaskoirien agileiriä. Perjantaina leiri alkoi majoittumisella ja iltapalalla. Lauantaina ja sunnunaina treenattin neljässä eri ryhmässä (kolmoset, kakkoset, ykköset ja möllit) kussakin ryhmässä noin viisi koirakkoa Kokkosen Tuijan johdolla noin kaksi tuntia / ryhmä molempina päivinä.

Lauantain rata oli aikasta vaikea, niin kuin kuuluikin olla :) Ensimmäinen rata sisälsi, merkkaamisen tvistin, pakkovalssin, flipin?/poispäin käännöksen. Siis todellakin meidän pitää Leimun kanssa harjoitella myöskin vaikeampia ohjauskuvioita, koska oikeasti jokin kuvio voi joskus toimia jossain radassa erittäin hyvin. Oikeasti voin sanoa, että en ole varmaan koskaan treenannut noita edellä mainuttuja kuvioita. Eli olipas vaikeaa... Minä sähläsin ihan sikana, täällä, tässä sanoja EI saa käyttää liikaa, vain kriisi-tilanteissa. Mä en saa häseltää. Mutta jos ei jotain negatiivista niin myöskin positiivista, minun liikkeeni on erittäin hyvää. (Juu sitä onkin sanottu monesti, etä juokse!) Me ei pystytty merkkaamista harjoittelemaan, koska Leimu ei pysynyt paikallaan. Ja ei Leimua voi syyttää paikallaan pysymättömyydestä, koska siltä ei ole sitä vaadittu agikentällä. Se täytyy harjoitella.

Tokalla radalla teemana oli irtoaminen. Eli mutkaputken toisella puolella oli hypyt ja piti ohjata putken takaa. Sain Leimun menemään melko helposti, vähän tökähti mutta ei pahasti. Leimu vähän väsähti, niin ei otettu tokalta radalta yhtään toistoa, vaan mentiin kerran läpi. Suhahdin ekan kerran elämässäni radalla ja aivan väärässä kohtaa. Eli nyt tiedän, milloin voi suhahtaa, mutta ei tosiaan kannata, koska sitten pitää aina suhahtaa niissä kohdissa.

Lauantain ratoja päästiin vielä analysoimaan illalla videolta ja aivan hirveältähän se oma sählääminen näytti. Mutta oli erittäin hyödyllistä nähdä videolta, että mitä oikeasti sählää. Poispäin käännös oli mulle ihan todella vaikea, ja sitten kun en meinaa millään pysyä paikallaan... Ja Tuija sanoi myös sitä, että Leimu ei tykkää tulla ihan lähelle, että on mieluummin aavistuksen kauempana. Lauantain radat eivät sisältäneet kontakteja.

Sunnuntaina vuorossa oli uusi rata, jolla oli kaikki kontaktiesteet. Radalla oli myöskin takaa kiertoja, jotka tein tvistillä, koska olin sen lauantaina oppinut. Leimu paineistui radalla kepeistä, jotka suoritettiin väärälä puolelta. Mun pitää seuraavan kerran olla ihan hiljaa ja vaikka kehua vaikka kerran, että taitava kepeillä. Koska vaikuttaa sille, että mun sähläyksestä saattaa Leimu paineistua. Kontakteihin sain hyviä neuvoja. Meillähän on tämän hetken ongelma se, että miten saadaan namilautanen pois. Ratkaisu siihen on apuohjaaja, joka vetää koiran oikeaan asentoon, samalla kun itse olen kauempana ja sanon käskyt, kehut ja vapautuksen ja palkkaan vasta vapautuksen jälkeen. Vaikuttaa, että tämä on mennyt eteenpäin, saatiin yksi aika hyvä toisti puomilta itsenäisesti suoritettuna, vain aavistuksen himmasi alastulolla, mutta siis vain muutaman askeleen, ei koko alastulopuomia. Leimulla oli sunnuntaina oikein kiva vire, parempi kuin lauantaina.

Leiristä jäi käteen ihan sikana asioita, kaikki kun vielä muistaisi. Opetella ainakin pitää kepit, paikallaolo, pakkovalssi, flippi/poispäinkääntö, joku lap ja jaakotus, jota osa kolmosista käytti radalla. Lisäksi minä en saa sählätä. Mutta meillä tosiaan alkaa paketti olla aika hyvin kasassa kunhan nuo pari asiaa saadaan kuntoon, eli paikallaolo, kepit ja kontakteilta namilautanen pois.

Mitä muuta jäi mieleen, niin koiran heittäminen / keilaaminen, milloin heittää milloin keilata, selkä suorana juokseminen, polvista voi joustaa, palkka oikealla hetkellä, jos on jokin kriteeri, niin siitä pitää pitää kiinni.

Oli kyllä ihan huippu agileiri! Tosi mukavaa oli nähdä muitakin agilappalaisia ja niiden suorituksia. Pari päivää kun istui ja kuunteli Tuijan opetusta, niin tuli aika monta oivallusta.