Varmaan oli ensimmäinen yö Leimun tulemisen jälkeen, kun nukuin suhteellisen sikeästi ja heräsin vain muutaman kerran yön aikana. Jes.

Tiina käytiin aamulla saattamassa rautatieasemalle, ja Leimun mielestä oli aika jännä matka. Rankka reissu se oli myös mammankin mielestä. Jännä, miten nopeasti Leimu oppi tuntemaan kotipihan mäen, aina kun tullaan kotiin päin, niin huomaa, että se tunnistaa, vaikka ollaan tultu monista eri suunnista. Ja kotiin on kiva tulla ainakin Leimun mielestä, nimittäin sinne se kävelee reippaasti. Eihän me tietenkään pitkiä lenkkejä olla tehty, mutta ollaan vähän käyty kävelemässä eri suunnissa.

Tämän talon takana on sellainen pieni kallio, jossa uskallan pitää Leimua "irti" eli sillä on vain hihna perässä, autotie kuitenkin on niin lähellä. Siellä ollaan harjoiteltu luoksetuloa, ja se on sitä myös oppinut. Ja välillä se reagoi myös nimeensä. Mutta välillä tuntuu, ettei se kuule mitään tai halua kuulla. Katselee vaan mammaa pienillä nappisilmillään, että pitäiskö mun tehdä jotain.

Nyt pitäisi kohta antaa vielä iltaruoka ja käyttää ulkona muutaman kerran. Viikonlopusta tuleekin jännä, kun Leimun kanssa matkustetaan Mikkeliin tapaamaan Mustia ja Jaavaa. Tosin mulla on yks koulutus, jonka takia Leimu on kotona viikonlopun hoidossa, Kuopioon palataan sitten sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna.