Maanantaina kävin yksin vähän hallilla treenaamassa. Otin pelkästään puomia, jonne en enää laittanut namilautasta. Palkkasin pysähtymisestä kädestä. Pysähtyi, mutta puomi oli hitaampi kerta kerralta. No mutta oikeasti namilautasesta on päästävä eroon. SItten otin muutaman radan pätkän, johon sisältyi puomi (ei namilautasta). Meni ihan ok.

Tänään kouluttaja muistuttti minua niin yksinkertaisesta asiasta, jonka olin jo unohtanut, eli koira juoksee tasan niin kovaa kuin minä juoksen, joten juoksepa kovempaa. Ja jotenkin nyt olen alkanut viime aikoina hipsuttaa ja varmistelee, vaikka sille ei ole mitään tarvetta. Nyt kun juoksin kovempaan, niin kouluttaja sanoi, että Leimu oli vilkaissut mua hämmästyneenä, ja alkanut laittaa töppöstä toisen eteen vauhdikkaammin. No tämä oli jälleen hyvä muistutus. Keinu on meillä hidas, minusta se on hitaampi kuin pitkiin aikoihin. Siihen pitäisi myös panostaa, Leimu ei tykkää keikkamisesta, ääntä se ei ainakaan pelkää. Puomilla ei namilautasta, vaan palkkasin kädestä (oli ok), A:lla oli vielä namilautanen. Sekin on tosi asia, että kädellä palkkaamisestakin pitäis päästä eroon. Siis kontaktien opettaminen on helvetin vaikeaa! Seuraavalle koiralle opetan pysähtymisen ilman mitään apuvälineitä! Niin ja todellakin opetan sen pysähtymään, enkä tee puoltatoista vuotta ilman pysähtymisiä. Ai niin tänään tehtiin myös hypylle ja muurille onnistuneet takaaleikkaukset. Jee! Ja sitten tehtiin myös onnistunut sokean kulman leikkaus, eli koira jätetään selän taakse. Se sujui myös loistavasti.

Ensi viikosta tuleekin agien suhteen väliviikko, koska Leimu on näillä näkymin koko viikon Mikkelissä hoidossa. Mutta pieni tauko tekee varmasti vain hyvää. Nyt lauantaina suunnataan Parikkalaan näyttelyyn. Leimu on tiputellut karvaa siihen malliin, että saadaan varmasti arvosteluun vakiolause, turkki ei tänään parhaimmillaan. ;)