Eilen käytiin tekemässä koirille verijäljet, toivon mukaan ei viimeisiä, sillä yksin on aina vaikeampi lähteä tekemään jälkiä kuin kaksin... Elikkäs Leimulle noin neljäkymmentä metriä suoraa, jonka jälkeen kulma, ja loppusuora noin neljäkymmentä metriä ehkä jonkin verran yli. Eli Leimulle eka kulma kahden vuoden tauon jälkeen. Viimeksihän innostukseni lakkasi kulmien opettelussa, koska Leimu "oikaisi" kulmat, vaikka olisi lorotellut ylimääräistä verta vaikka miten paljon. Tänään olikin ihan erilainen kulma, merkkasi sen ihan oikein. Jäljen lähtö meni pieleen ohjaajan mokan takia. Leimu merkkasi jäljen lähdön hyvin, mutta minä tollo en muistanut tarkalleen mistä se lähti (vaikka lähtö oli hyvin merkattu), joten en päästänyt Leimua menemään, jolloin se meni sekaisin... No siitä sitten pienen jäljen etsimisen jälkeen päästiin matkaan. Tosiaan kulman merkkasi hyvin, mutta kulmalta oli vaikeuksia tehdä mutkaa, eli olisi jatkanut vain etenepäin. Sitten kun löysi jäljen, niin jäljesti erinomaisesti, itseasiassa paremmin kuin alkujäljen. Alkujäljen meni paljon vauhdikkaammin, mutta kulman jälkeen meni todella tarkasti, yksi pieni haahuilu, mutta muuten erittäin hyvin. Nyt vaan lisää kulmajälkiä, pituutta tietysti jäljen molempiin päihin pikku hiljaa lisää.